Australia voitti avausottelun Durbanissa 214 juoksulla, ja englantilaisille tulee tästä paljon ajateltavaa ennen omaa sarjaansa Etelä-Afrikassa. Englanti matkustaa Etelä-Afrikkaan joulukuussa kolmen testin sarjaan, ja kotikesän tuhkamaljasarja odottaa jo seuraavana kesänä.
Etelä-Afrikan ruostuneisuus ei auta Englantia
Proteasin edellisestä testiottelusta on kulunut lähes vuosi, jolloin Intia kärsi heiltä 2-0-tappion. Durban oli heidän ensimmäinen kotitestinsä sen jälkeen, kun he voittivat maailman testimestaruuden finaalin Australiaa vastaan Lord’sissa kesäkuussa 2025.
Joukkue näytti siksi väsyneeltä ja vauhdittomalta.
Myönteisiä suorituksia tehtiin silti. Aiden Markram pelasi toisessa vuoroparissa 237 pallon, lähes kuuden tunnin jakson, jolla hän yritti turhaan pelastaa tasapelin. David Bedingham teki kolmosena pari 40:n tulosta.
Pisteitä ei kuitenkaan tullut tarpeeksi pitkään muotoon. Etelä-Afrikka heitti hukkaan useita hyviä alkuja ensimmäisessä vuorossa, sillä kuusi pelaajaa ylsi vähintään 30 juoksuun mutta ei onnistunut jatkamaan. Joukkue menetti näin 106 juoksun etumatkan.
Ylimmässä järjestyksessä Ryan Rickelton epäonnistui kahdesti. Myös kapteeni Temba Bavuma joutuu arvioinnin kohteeksi, sillä hän teki kahdesta vuorostaan yhteensä vain neljä juoksua.
Kysymys kuuluu, onko kyse syvemmistä ongelmista vai pelkästä ruostuneesta paluusta testikriketin pariin pitkän tauon jälkeen. Englanti saa vastauksen, kun se saapuu Etelä-Afrikkaan ennen ensimmäistä testiä Johannesburgissa 17. joulukuuta. Isännät pelaavat ennen sitä kaksi testiä Australiaa vastaan sekä kaksiottelisen sarjan Bangladeshia vastaan marraskuussa, ja niiden avulla joukkue ehtii vireeseen.
Onko Renshaw ratkaissut Australian keskijärjestyksen ongelmat?
Matt Renshaw teki ensimmäisessä vuorossa uran parhaan pistemääränsä, 190 juoksua, ja on mahdollisesti varmistanut paikkansa Australian keskijärjestyksessä pitkäksi aikaa.
Ottelun pelaaja teki toisessa vuorossa vielä 82 juoksua ja otti pari maalia part-time-offspinillään. Hän pelasti Australian tilanteesta 124/6 ensimmäisen päivän aikana, kun joukkue oli vaarassa menettää hallinnan ottelusta ylimmän järjestyksen tuttujen epäonnistumisten vuoksi.
Australia teki toisen päivän myöhäisvaiheessa 390 juoksua eikä katsonut taakseen sen jälkeen.
Jos Renshaw todella on ottanut viidennen sijan haltuunsa ainakin sarjan loppuun, joukkueen muun keskijärjestyksen kokoonpanosta on vielä ratkaistavia kysymyksiä.
Travis Head oli aiemmin vakiinnuttanut paikkansa juuri viidennessä sijassa, mutta siirrettiin avaajaksi kesken viime talven tuhkamaljasarjan. Siirto tuotti tulosta: Head teki kolme satasta voitokkaissa peleissä Perthissä, Adelaidessa ja Sydneyssä. Sen jälkeen hän ei ole ylittänyt 22 juoksua kolmessa testissä, ja Durbanissa hän kaatui kahdesti huonoihin ulosantoihin.
Renshaw on myös avannut aiemmin Australian joukkueessa. Voisiko näiden kahden pelaajan paikat vaihtua jossain vaiheessa? Se olisi asia, jota kannattaa pohtia ennen joukkueen matkaa Englantiin ensi kesänä.
Renshaw saa joka tapauksessa varmasti pelata keskijärjestyksessä. Australialla on kuitenkin suurempia pelaajavalinnan ongelmia ratkaistavanaan, ennen kuin se päättää, miten Headia kannattaa käyttää.
Labuschagnen ja avausparin kysymykset
Marnus Labuschagne odottaa edelleen 12. testisataansa, joka on tullut heinäkuusta 2023 asti.
Ennen sarjaa pelatussa valmennusottelussa hän teki sadan, mikä lupasi paljon. Tässä testissä hän teki kaksi 37:n tulosta mutta ei muuttanut kumpaakaan merkittäväksi pisteeksi, saati sadaksi.
Labuschagne on keskiarvolla 25,29 24 testissä sen jälkeen, kun hän ylitti viimeksi sadan Old Traffordissa vuoden 2023 tuhkamaljasarjassa. Häntä pidettiin erittäin onnekkaana, kun hän säilytti paikkansa, mutta syy oli se, ettei kukaan muu ollut vaatinut paikkaa tarpeeksi vahvasti.
Maddinson pelasi viimeksi Australian testijoukkueessa vuoden 2016 lopussa, ja hänen keskiarvonsa kolmessa ottelussa oli 6,75. Uraa on hidastanut vamma, mielenterveysongelmat ja myöhemmin kivesten syöpädiagnoosi, joka vei häneltä suurimman osan viime vuodesta.
Tämän vuoksi 34-vuotias pelaaja ei ollut pelannut ensiluokkaottelua maaliskuun 2025 jälkeen, ennen kuin hänet kutsuttiin takaisin testijoukkueeseen Durbaniin. Syynä olivat Cameron Greenin ja Josh Inglisin vammat.
Hänen ensimmäisen vuoronsa 33 pallon ankka oli huono alku kansainväliseen paluuseensa. Toisessa vuorossa hän pelasi huomattavasti vapautuneemmin, kun Australia johti jo selvästi. Hän löi kuusi neljää ja pari kuutosta ja teki 48 juoksua 38 pallolla. Hänen paikkaansa joukkueessa tarkastellaan silti edelleen tarkasti.
Varsinkin siksi, että Green ja Inglis ovat nyt valmiina pelaamaan toisessa testissä Gqeberhassa.
Maddinsonin pudottaminen yhden paluupelin jälkeen olisi todella ankaraa. Australia haluaa kuitenkin saada takaisin erityisesti kultapoika Greenin joukkueeseen, ja Renshaw on tukkinut hänen ilmeisimmän paluureittinsä viidenteen sijaan.
Voisiko Renshaw tulla Labuschagnen tilalle kolmosena vai voisiko Beau Webster tulla seitsemänneksi, koska hän jäi tässä ottelussa vähälle käytölle kaikkiaan pelaavana pelaajana? Joukkueen keskijärjestyksen kokoonpanossa on vielä paljon ratkaistavaa.
Hazlewood ja kumppanit ovat yhä voimavara
Jos Australian suorituksessa on yksi asia, joka huolestuttaa Englantia, se on joukkueen hyökkäyksen jatkuva laatu ja syvyys.
Josh Hazlewood teki toisessa vuorossa uransa parhaat testiluvut, 6/49, ja viimeisteli vierailevien nopeiden keilaajien hallitsevan suorituksen. Kapteeni Pat Cummins johti hyökkäystä ensimmäisessä vuorossa ja otti kolme maalia lukemin 3/54, kun Etelä-Afrikka kaatui heikohkoon 284 juoksuun melko hyvällä mailapelillä.
Kokenut 38-vuotias offspinnaaja Nathan Lyon tuo hyökkäykseen oman ulottuvuutensa. Australialla on lisäksi varamiehinä Scott Boland ja Michael Neser.
Syvyydellä on merkitystä tulevina kuukausina. Australian hyökkäys on ikääntynyt, ja Etelä-Afrikan matkan jälkeen edessä on tiivis testiaikataulu: neljän ottelun sarja kotona Uutta-Seelantia vastaan ja viiden ottelun sarja Intiassa. Ne koettelevat joukkueen kuntoa ja kestävyyttä.
Miten pelaajat jaksavat, kun tuhkamaljasarja alkaa 18. kesäkuuta ensimmäisellä testillä Trent Bridgella?
Toistaiseksi kaikki optimistinen puhe siitä, että Australian hyökkäys olisi silloin jo ohi huippunsa, vaikuttaa aivan liian aikaiselta.
Etelä-Afrikan joukkuevalinta herättää kysymyksiä
Etelä-Afrikan joukkuevalinta sarjan avausotteluun herätti kysymyksiä, erityisesti päätös pelata Durbanissa kahdella erikoispyöritysjakajalla.
Keshav Maharaj ja Simon Harmer tarjosivat vasen- ja oikeakätisen vaihtoehdon, mutta kumpikaan ei ollut erityisen vaarallinen. Heidän yhteensä neljä maalia jakautuivat niin, että Harmerilla oli ensimmäisessä vuorossa vain yksi, minkä ansiosta Australia pääsi toipumaan tilanteesta 124/6 ja tekemään 390 juoksua.
Kagiso Rabada ei ollut mukana, koska hamstringvamma ei parantunut ajoissa tähän testiin. Tämä ehkä pakotti valitsijat tiettyyn ratkaisuun, mutta hyökkäys näytti silti kallistuneelta ja jotenkin kokoon liimatulta.
Esimerkiksi Wiaan Mulderin ei pitäisi keilata uudella pallolla testikriketissä. Keilaava monipuolinen pelaaja otti kaksi maalia uudella pallolla ensimmäisen aamupäivän aikana ja vei vielä pari maalia toisen päivän alussa, mutta muuten hän oli varsin tehoton 31 ylivuoron kovassa työssään koko ottelun ajan.
Anrich Nortjen paluu oli rohkaiseva. Pitkän tauon jälkeen nopea keilaaja näytti hetkittäin samaa vauhtia ja aggressiota, joka teki hänestä merkittävän vahvuuden hänen ensimmäisellä jaksollaan joukkueessa vuosina 2019–2023.
Jos Rabada on terve ja käytettävissä toiseen testiin Gqeberhassa, hänen paluunsa toisi hyökkäykseen enemmän tasapainoa ja tehoa.
Rabadan, Nortjen ja vasenkätisen Marco Jansenin yhteinen keilaus olisi Australialle, ja parin kuukauden päästä myös Englannille, paljon kovempi haaste.