Englanti sai maistaa, millaista elämä Adil Rashidin jälkeen tulee olemaan, kun se pelasi myöhäiskesän sarjansa Sri Lankaa vastaan. Yllättäen, vaikka Rashidin uran päättymistä on pitkään käsitelty kuin maailmanloppua, elämä jatkui ja Englanti voitti sarjan.
Tämä ei vähättele Rashidin tärkeää roolia Englannin joukkueessa viimeisen vuosikymmenen aikana, eikä sitä, että hänen uransa päättyminen aiheuttaisi ongelmia, kun se lopulta tulee. Kenelläkään ei ole Englannin riveissä enemmän T20-kansainvälisissä otteluissa otettuja wicketejä kuin Rashidilla, ja hän lähestyy nopeasti Jimmy Andersonin ennätystä 50 overin muodossa. Rashidilla on 153 T20-ottelua takanaan, ja seuraavaksi kokenein kierrepalloilija Englannin hyökkäyksessä on Liam Dawson, jolla on 39 ottelua.
Englannin piti luottaa vahvasti nopeisiin pelaajiinsa ODI-sarjassa, jossa Rashid ei ollut mukana. Rashid itse heitti kolmen ottelun T20-sarjassa vain seitsemän ylimenoa. Valopilkku oli Will Jacksin suoritus, kun hänestä tuli seitsemäs englantilainen kierrepalloilija, joka otti ODI-ottelussa viisi wicketiä. Rashid on tehnyt saman kahdesti.
Rashidin perillinen puuttuu
Yleinen huoli Rashidin jälkeisestä ajasta johtuu siitä, että hänen takanaan ei kasva erikoistuneita leg-spinnereitä. Siksi Rehan Ahmediin on sijoitettu niin paljon odotuksia jo nuoresta iästä lähtien, vaikka näyttöä, joka oikeuttaisi tämän luottamuksen, on ollut vähän. Sri Lankaa vastaan Rehanilla oli ensimmäinen todellinen mahdollisuus osoittaa, että hänet on oikeutetusti valittu Rashidin seuraajaksi. Sen sijaan hän osoitti, kuinka erilaisilta Englannin valkopallojoukkueet tulevat näyttämään, kun Rashid ei enää ole mukana, eikä ole luotettavaa ja jatkuvasti läsnä olevaa ylimenojen ja wicketien lähdettä.
Tärkein sana on erilainen. Rashidin tapa pelata eroaa useimmista muista leg-spinnereistä kansainvälisessä kriketissä nykyään. Tämän vuoden T20-maailmanmestaruuskilpailussa Rashid heitti enemmän alle 80 kilometrin tuntinopeuden palloja kuin mikään muu kierrepalloilija. Hän heitti myös pidempiä palloja kuin kukaan vertaisistaan, mikä antoi hänelle tavaramerkkinsä, myöhäisen pudotuksen, joka sai lyöjän silmät syttymään. Jos myöhäinen pudotus ei pettänyt lyöjää, sen teki nopeampi pallo, joka kiihtyi alaspäin. Tärkeintä oli, että yksikään kierrepalloilija turnauksessa ei ottanut enempää wicketejä alhaisemmalla taloudella.
Ei korvaajaa tyyliin
Verrattuna Englannin muihin kierrepalloilijoihin Rashidin laatutasoa ei ole kenelläkään, eikä kukaan heistä heitä edes samankaltaisesti. Rehan heittää selvästi nopeammin kuin Rashid, eikä hänen pallojaan putoa samalla tavalla. ”Useimmat leg-spinnerit ympäri maailmaa ovat viimeisen kuuden–seitsemän vuoden aikana menestyneet tekemällä päinvastoin kuin Rashid, heittämällä nopeammin maalilinjalle”, Rehan sanoi tämän vuoden alussa. ”Mutta että hän tekee tuon [heittää hitaasti] ja on niin rohkea ja osuu oikeaan useimmiten, on uskomatonta.”
Rashidin yksilöllisyyttä on suojellut se erilainen polku, jonka hän on kulkenut verrattuna muihin leggeihin, jotka ovat ansainneet paikkansa mysteerikierrolla eri puolilla maailmaa. Rashid on pelannut suhteellisen vähän T20-franchise-kriketissä. Viimeisen vuoden aikana hänen esiintymisensä Englannin ulkopuolella ovat rajoittuneet The Hundredista ja kolmen viikon pestiin ILT20:ssa Englannin valkopallokalenterin aukon aikana The Ashesin ajalta. Ehkä 38-vuotiaana rajallinen kriketti, jota hän pelaa kansainvälisten velvoitteidensa ulkopuolella, on antanut hänelle mahdollisuuden jatkaa pelaamista, kun hän lähestyy 40-vuotissyntymäpäiväänsä.
Toisaalta ikätaitekohdat eivät yleensä toimi kierrepalloilijoilla terävinä rajoina samalla tavalla kuin muissa erikoisalueissa. 47-vuotias Imran Tahir on edelleen säännöllinen ostokohde franchise-huutokaupoissa. Mohammad Nabi pelaa edelleen Afganistanin riveissä 41-vuotiaana, ja Sikandar Raza vietti 40-vuotissyntymäpäiväänsä ICC:n T20-kansainvälisten kierroksen kärjessä viime huhtikuussa. Vaikka vuosien 2023–2027 maailmanmestaruuskierroksen päättyminen on jossain määrin lisännyt kiirettä Rashidin seuraajan suunnitteluun, ei ole poissuljettua, että Rashid voisi vielä ottaa wicketejä Englannille vuoden 2031 maailmancupissa.
Iän ja kypsyyden mukana tulee myös etuja, joihin Englannin nuoremmat kierrepalloilijat eivät usein yllä. Heidät hylätään liian usein jo varhain, usein 20-vuotiaina tai hieman sen jälkeen. Haastattelussa Rashid sanoi: ”Tässä iässä tietää, että joskus asiat menevät hyvin ja joskus eivät. Mielestäni ajattelee myös selkeämmin, miten sopeutua tilanteeseen ja mitä tässä hetkessä, tällä kentällä, vaaditaan. Kaikki nämä asiat tulevat, joita ei ehkä tiedä nuorempana.”
Vastaus on jo löytynyt
Jollain tavalla Englanti on kuitenkin jo löytänyt vastauksen kysymykseen siitä, mitä tulee seuraavaksi.
Kierrepalloilijoiden puuttuessa kaikissa muodoissa kierrepalloa heittävät kaikkiesityökierrokset ovat täyttäneet Englannin aukkoja ja astuneet laajempaan rooliin pallon kanssa. Kenelläkään ei ole heittänyt Englannille ODI-otteluissa tänä vuonna enemmän overeita kuin Will Jacksilla. Lyöntikaikkiosaaja James Coles nimettiin Englannin ODI-joukkueeseen tulevaa kolmen joukkueen sarjaa varten Pakistanissa, ja Mason Cranen yhdeksän vuoden odotus paluusta kansallisjoukkueeseen osui kohdalle vahvan kotimaisen kauden kanssa lyöntipelissä. Rehanin vetovoima on keskittynyt hänen oletettuun monipuolisuuteensa, minkä vuoksi hän on avannut lyöntivuoron Englannin puolesta ODI-otteluissa kahdesti.
Mikään ei osoita Rashidin laadun ja pitkäikäisyyden poikkeuksellisuutta niin selvästi kuin Englannin pyrkimys korvata hänet ja se, kuinka pitkällä etukäteen he aloittivat etsinnän. Suurempaa kiitosta ei kuitenkaan ole, kuin se, että kun Rashid lopulta vetää rajan, Englannin on täytynyt muuttaa valkopallokriketin pelitapaansa täysin.